Ajankohtaista: Arman tasapainoharhan alla

Tasapainoharhan alla

Oman vaikutelmani mukaan Arman Alizad on hieno mies. Näin hänet ensimmäisen kerran jo legendaarisen MoonTV:n aikoihin. Jo silloin miehen huumorintajussa ja esiintymisessä oli jotain, mikä vetosi minuun. Sen jälkeen olen katsonut suurella mielenkiinnolla kaikki Kill Armanin jaksot sekä Viimeisen ristiretken. Olen myös seurannut Armania sosiaalisessa mediassa ja paitsi naureskellut vitseille mutta myös arvostanut satunnaisia syvällisempiä pointteja.

Uusin sarja, Pohjantähden alla, kuvataan puhuttelevaksi dokumenttisarjaksi Suomesta ja suomalaisuudesta. Olen katsonut melkein kaikki jaksot ja suurimmaksi osaksi pitänyt näkemästäni. Kodittomuusjaksossa tippa nousi linssiin. En edes antanut kohua herättäneen Cannonball-jakson häiritä. Ymmärrän kyllä sen ja muutamien muiden jaksojen keräämän kritiikin mutta olen ottanut kaiken jo lähtökohtaisesti käsikirjoitettuna viihteenä, jossa ei yritetäkään antaa aiheesta kokonaisvaltaista, objektiivista kuvaa. Uusimman jakson aiheena oli aikaisemmista hieman poiketen terveys – erityisesti ravitsemus.

Arman haluaa herättää ohjelmallaan keskustelua valitsemistaan aiheista. Joten keskustellaan.

Ravitsemusjakso aiheutti jo etukäteen mielenkiintoa sosiaalisessa mediassa. Tulihan etukäteen tieto, että siinä vierailee mm. personal trainer Tomi Kokko, joka tuli laajempaan tietoisuuteen ravitsemussuosituksia koskevalla kokeilullaan. Ainakin itselleni oli myös entuudestaan tiedossa että Armanilla on jonkinlaisia sympatioita erilaisia ravitsemustieteen toisinajattelijoita kohtaan. Mietin että saapa nähdä, mitä tästä tulee – nimenomaan tieteen ja kriittisen ajattelun näkökulmasta.

Jännitys tiivistyi ja koitti hetki, jolloin jakso vihdoin tuli ulos. Nauliinnuin TV:ni ääreen valmiina kirjaamaan muistiinpanoja.

Jakso paljastuikin juuri samaksi, kuin tähänkin asti: käsikirjoitettua viihdettä, joka ei edes pyri objektiivisuuteen. Tällä kertaa se kuitenkin häiritsee minua. Kerron tarkemmin miksi, mutta ensin lyhyt tiivistelmä ohjelman kulusta muutamine sivuhuomioineen joko kertauksena tai niille, jotka eivät jaksoa ole katsoneet.

Arman ilmoitti etukäteen, että ohjelman tärkein viesti on että “kehon jokainen solu on täysin riippuvainen siitä, mitä suuhunsa laittaa”.

arman_solut

Tämähän on yksinkertainen biologinen itsestäänselvyys. Emme pysty esimerkiksi yhteyttämään energiaa auringonvalosta, joten kaikki solut todella ovat riippuvaisia ravinnon mukana tulevasta energiasta ja rakennusaineista. Etukäteen odotin siis esimerkiksi sitä, että perusteltaisiin ohjelmaan valittu näkökulma ja haastateltavien valinta.

Sitä ei näkynyt.

Sen sijaan, jakso starttaa tekstimuodossa esitettävillä synkillä diabetesluvuilla. Seuraavassa hetkessä äänessä onkin herra nimeltään Peter Flander. Kuka? Vasta pikainen googletus paljastaa, että kyseessä on syövän vaihtoehtohoitoja tukevan Petra Foundationin hallituksen puheenjohtaja. Hän puhuu mm. siitä, kuinka ravinnossa on nykyään paljon lisättyä sokeria ja että ruokateollisuuden on helppo valmistaa paljon hiilihydraatteja sisältäviä tuotteita.

Tämän jälkeen ruutuun astelee, kukapa muukaan kuin itse Antti Heikkilä. Hän lataa tuttuun tapaansa tiskiin narratiivin, jossa lopulta 20 miehen joukko määrittelee kaiken terveellisen maailmassa. Seassa mainitaan myös, kuinka ruoka- ja lääketeollisuus “omistavat toisiaan ristiin” ja että huipulla on lopulta kymmenen firmaa jotka hallitsevat kaikkea. Heikkilä toistaa myös kuluneen myytin siitä että hiilihydraatit aiheuttavat lihomista nostamalla insuliinia.

Nämä ovat tietenkin poikkeuksellisia väitteitä, jotka vaatisivat poikkeuksellisia todisteita. Heikkilän tyyliin ei kuitenkaan kuulu todisteiden käyttö ja silloin kun hän niitä käyttää, hän sortuu toistuvasti loputtomiin asiavirheisiin. Hänellä on oma kirjakustantamo ja terveysklubi, joka kustantaa lähes 300€/vuosi. Heikkilän tyyliin kuuluu myös sensuroida kriittinen keskustelu sosiaalisessa mediassa ja omassa blogissaan. Nämä kaikki viittaavat siihen, että hän joko 1) on vilpittömästi omasta mielestään hyvällä asialla mutta ei ymmärrä tieteellisiä tutkimuksia tai 2) hän johtaa lukijoitaan tietoisesti harhaan vakiinnuttaakseen asemaansa vaihtoehtoisena auktoriteettina. Olipa kumpi tahansa lähempänä totuutta, tiedonlähteenä Heikkilä ei valitettavasti ole erityisen luotettava. Uusimman ilmoituksensa mukaan Heikkilä aikoo lopettaa bloginsa pitämisen. Saa nähdä, jäikö tämä siis hänen viimeisten julkisten esiintymisten joukkoon.

Joka tapauksessa, ei siis lainkaan vakuuttava startti.

Seuraavaksi homma menee tasolle ‘cool story, bro’, eli turvaudutaan anekdoottiin. Ääneen pääsee näyttelijälegenda Aake Kalliala. Hän on pudottanut Heikkilän opeilla 26kg ja saanut myös vähennettyä diabeteslääkkeitään merkittävästi. Loistavaa! Olemme varmasti kaikki onnellisia Aaken puolesta mutta valitettavasti hänen subjektiivinen kokemuksensa ei ole hyvää todistusaineistoa. Monet tärkeät yksityiskohdat, kuten veriarvot ja tarkat lääkitykset jäävät piiloon. Ei siis sillä, etteikö ruokavalio olisi voinut toimia hyvin, vaan voisiko se olla vielä parempi. Esimerkiksi suosimalla enemmän kasvirasvoja voin (jota Aake kyllä toteaa käyttävänsä vain “säädyllisesti”) ja kookosrasvan sijaan. Diabeetikolle mm. kolesteroliarvojen tarkkailu on erityisen tärkeää.

Aaken jälkeen kuullaan jälleen Heikkilää, joka lataa paljon järkeviä itsestäänselvyyksiä (sokerin ja keinotekoisen ruoan välttely) maustettuna lisäannoksella insuliinihuuhaata (kts. edellä linkattu Lihastohtori-blogin artikkeli).

Lopulta haastateltavaksi tulee henkilö, jolla on oikeasti vakuuttavat tieteelliset meriitit ottaa keskusteluun kantaa – Terveyden ja Hyvinvoinnin Laitoksen professori Erkki Vartiainen. Hän antaa selkeän ja kiihkottoman esityksen, jossa nostaa lihavuuden/kansanterveysongelmien syiksi mm. vähäisen fyysisen aktiivisuuden, ruoan ylitarjonnan ja vähäisen kasvisten syönnin. Hän myös mainitsee, että suomalaisten elinikä on kasvanut merkittävästi sitten sotien jälkeisten vuosikymmenten. Vartiainen toteaa myös, että ravitsemussuositukset ovat hyvin “väljät”, joiden piiriin mahtuu monenlaisia yksittäisiä aterioita ja ruoka-aineita. Vartiainen antaa tiedemiehen tyyliin tutkijoiden konsensuksen – se on eri asia kuin pelkkä mielipide.

Hieno homma! Nyt varmaan riittää ja homma voidaan pistää pakettiin. Tutkimusnäyttö on suurimmalta osalta selkeää; tiedetään pääpiirteissään mitä kannattaa syödä ja mitä ei. Suosituksia ei ole tarkoitettu kirjaimellisesti otettavaksi, vaan väestötason ohjenuoraksi. Arman toteaakin tässä vaiheessa olevansa “ristitulessa”. Hänen korvaansa suositukset kuulostavatkin järkevältä, kunhan niitä ei ota liian kirjaimellisesti.

Valitettavasti homma ei jää tähän, vaan näkökulmia löytyy edelleen.

Tapaamme “elämäntapamuutosekspertti” Tomi Kokon. Hän ryöpyttää kansan ruokailutottumuksia ja suosituksia perustuen yhteen suureen logiikkavirheeseen: hän olettaa että suomalaiset noudattavat ravitsemussuosituksia. Jos hänen mielestään esim. viljatuotteet ovat merkittävä haittatekijä kansanterveydessämme, sehän vaatii sen että suositukset toteutuvat, eikö vain? Näin ei kuitenkaan ole. Suomalaisista vain muutama hassu prosentti noudattaa annettuja suostuksia, joten kuinka ne voivat olla syypää sairauksiimme? Itse asiassa ravitsemussuositukset ovat hyvin samankaltaiset ympäri maailmaa ja tutkimusnäyttö osoittaa että niihin sitoutuminen on käytännössä aina yhteydessä parempaan terveyteen. Kokon argumenteilta putoaa pohja ja senkin jälkeen hänen “dokumenttinsa” jää yhdeksi anekdootiksi muiden joukkoon. En kuitenkaan ole nähnyt sitä, joten en ota kantaa siihen tai Kokon muihin argumentteihin. Varmasti joukossa on paljon hyvääkin asiaa. (lisäys 1.6.16: muita Kokon argumentteja suosituksia kohtaan on ruodittu hyvin täällä)

Välissä Antti Heikkilä pääsee jälleen puhumaan ravinnosta ja geeneistä, jonka jälkeen Arman toteaa “tarvitsevansa ehdottomasti lisää mielipiteitä” – ohjelman ja koko aihepiirin kaikkien ongelmien alku ja juuri.

Ohjelman loppupuolella kuulemme vielä yksityisen antioksidanttiklinikan lääkäriä, superfood-guru Jaakko Halmetojaa sekä taiteilja Jani Leinosta. Tässäkö se anti siis on? Missä on minun mummoni mielipide kurkkupastilleista tai kaverini kaiman juopon serkun näkemys? Ohjelma-aika loppui ilmeisesti kesken. Kaikilta Pohjantähden alla asuvilta ihmisiltä ei ehditty kysyä näkemystä Oikeasta Ravitsemuksesta. Olisi edes muutama ravitsemusterapeutti tai tutkija vielä saatu joukkoon.

Lopussa Arman vaikuttaa silminnähden hämmentyneeltä. Hän toteaa ruoasta tulleen kuin uskonto – kaikki haluavat tehdä asian omalla tavallaan.

Ja siinäpä se ongelma taas onkin.

Ravitsemus ei määritelmänsä mukaan ole uskonto. Se on monimutkaista luonnontiedettä, johon on tarjolla yliopistotasoista koulutusta mutta lisäksi kokonaisia tutkijan työuria. Sitä ovat tehneet tuhannet ja taas tuhannet ihmiset ympäri maailmaa. Ja sitten on ne ihmiset, jotka ovat tehneet ravinnosta uskontonsa – heille tärkeintä ei ole tieteellinen tutkimustieto, vaan karismaattiset saarnaajat, tarinat, myytit, enkelit ja demonit.

Ihmisen yksilöllisiä kokemuksia ei pidä väheksyä. Erityisesti silloin kun ne tuottavat mainioita tuloksia (a la Aake Kalliala). Mutta niistä ei missään nimessä pidä vetää yhtään sen pidemmälle meneviä johtopäätöksiä. Kertomuksista ei voida koskaan saada irti kaikkea olennaista tietoa ja havaitulle vaikutukselle voi olla monta selitystä. Maailma on täynnä erilaisia dieettejä ja poppaskonsteja laihtumiseen ja paremman terveyden saavuttamiseen. Soppa on valmis siinä vaiheessa kun kaikkien henkilökohtaiset kokemukset nostetaan samanarvoiseen asemaan. Syntyy tasapainoharha (engl. ‘false balance’), joka on klikkiotsikoinnin ohella yksi nykymedian pahimmista synneistä. Olen itse kirjoittanut omia ajatuksiani tasapainoharhasta eroon pääsemisestä täällä.

Toinen keskeinen ongelma Armanin ravitsemusjaksossa on kaksinaismoralismi: ruokateollisuus nostetaan toistuvasti kaiken pahan alkusyyksi puhtaasti rahan vuoksi. Samalla ei tiedosteta lainkaan sitä että jaksossa esiintyvät ihmiset tekevät lähes poikkeuksetta elantonsa tarjoamalla näitä vaihtoehtoisia näkemyksiä. Erkki Vartiaisen tieteeseen perustuva maltillinen näkemys hukkuu raflaavampien puheenvuorojen sekaan. Jaakko Halmetoja on kyllä pirteän oloinen kaveri ja muistaa paljon kasvibiologisia termejä, joilla saa itsensä kuulostamaan uskottavalta mutta miksi se riittää? Itse isossa viestissä ei sinällään ole vikaa; onhan käsittelemättömien kasvisten runsas syönti hyvä idea (lukuunottamatta sitä että niitä lähtisi etsimään metsästä, ellei TODELLA tiedä mitä tekee). Lähiruoka ja pienyrittäjien tukeminen ovat jees eikä eettisiä/ekologisiakaan näkökulmiakaan tule unohtaa. Olisi tärkeää muistaa, että ravitsemussuosituksissakaan ei kehoiteta tukemaan niitä pahimpia pahiksia: pikaruoka-, makeis-, leivonnais-, virvoitusjuoma- yms teollisuuksia. Eikä kovinkaan moni pääse kirjoittelemaan mullistavia kirjoja promoamalla tylsiä ravitsemussuosituksia – toisin kun erilaiset gurut ja vaihtoehtoasiantuntijat.

On myös muistettava sellainen käytännön seikka, että erilaisten superfood-pirtelöiden pyörittely ei kuitenkaan ole välttämätöntä erinomaisen terveyden saavuttamiseksi, eikä se kaikkien kohdalla ole mahdollistakaan. Monen elämä kohenisi varmasti pienemmilläkin säädöillä, kuten riittävällä unella, roskaruoan vähentämisellä ja säännöllisellä liikunnalla. Kun Isot Asiat ovat kunnossa, voi tarkistaa, vieläkö on mielenkiintoa/tarvetta puuhastella spirulinan kanssa. Sokerin ja einesten välttely sekä runsas kasvisten syönti ovat myös virallisten ravitsemussuositusten mukaisia seikkoja. Mitä jos ensin kansakuntana opeteltaisiin seisomaan, ennen kun lähdetään juoksemaan? Ei tarvittaisi tällaista vastakkainasettelua ja homma selkeytyisi merkittävästi.

En anna tämän häiritä. Pidän edelleen Armania mainiona mediapersoonana. Minulla ei myöskään ole mitään ohjelmassa esiintyneitä henkilöitä kohtaan vastaan. Uskon että monen kanssa löytyisi valtavasti mielenkiintoista juteltavaa ja olisikin itse asiassa mahtavaa päästä vaihtamaan herrojen kanssa ajatuksia. Olen kriittinen mutta kaikella kunnioituksella 🙂

Ruokajakso ei valitettavasti edistä vallitsevaa ravitsemuskeskustelua millään tavalla. Sen sijaan se osoittaa mainiosti juuri sen, miksi mitään edistystä ei tapahdu – keskustelusta puuttuvat standardit ja pelisäännöt. Kuka tahansa kelpaa asiantuntijaksi ja mikä tahansa mielipide on tasa-arvoinen. Ja kun ihminen vielä itse kokee, että homma on sekava, hän voi pahentaa tilannetta tekemällä niin sanotusti armanit ja todeta tarvitsevansa lisää mielipiteitä.

38 Comments

  1. Loistava artikkeli, jonka pointtia vahvistavat nämä jo nyt lyhyessä ajassa tulleet “vasta-argumentit” – “Ihan peruskauraa” 🙂

    Surullisinta on, että suurin osa ihmisistä ei ilmeisesti ymmärrä, miten vähän lopulta sittenkään vieläkään ymmärrämme ihmisen kehon mekanismeista.

    “Hopealuoteja” kyllä riittää markkinoilla…

    1. Kyllä. Erityisesti samaa mieltä olen tuosta, että nämä kommentit kertovat kyllä jostain. Arman halusi jaksollaan herättää keskustelua mutta sellaisesta ei ainakaan vielä ole juuri minkäänlaisia merkkejä. Tässäkin minua tullaan valistamaan “järjestelmällistä tyhmyyttä”-, “se vaan menee näin”- ja “ihan peruskauraa”-tyyppisillä argumenteilla. Sinänsä harmillista, sillä toisin kun *eräät*, toivotan kritiikin tervetulleeksi ja olen aina valmis oppimaan uutta.

  2. Kiitos. Mieltä lämmitti lukea järkevää tekstiä kiihkoilun joukossa

    1. Sirpa kirjoitti:

      Hiilihydraattien insuliinitasoa nostava vaikutus on ihan fakta, eikä mikään legenda.

      Pauli kirjoitti:

      Nyt kyllä kiinnostaa tietää, missä tuollaisia elimistön toimintamekanismeja opetetaan?
      ………………………………………………….
      Voihan sitä käydä labrassa ja syödä ennen sitä raskaamman päälle hiilareita ja tarkistaa paljonko insuliini nousee…

      C-peptidi kaksi tuntia aterian jälkeen, seerumista

      Potilaan oman insuliinituotannon selvittely. Aterian nauttiminen stimuloin haiman insuliini- ja C-peptidieritystä.
      http://huslab.fi/ohjekirja/8145.html

      1. Reinman päätti sitten lainata “hiukan” valikoivasti ja jätti välistä tämän

        “Sekä korkea verensokeri, että korkea insuliinitaso ovat soluille myrkkyä. Kummaltakin elimistö yrittää suojautua parhaansa mukaan. Sokerilta (eli hiilihydraateilta) elimistö suojautuu pumppaamalla lisää insuliinia vereen. Insuliini muuntaa ylimääräsokerin rasvaksi ja varastoi sen rasvasoluihin. Samalla solut altistuvat runsaalle insuliinille. Muut elimistön solut osaavat suojautua muodostamalla suojaavan kalvon (joka samalla estää insuliinin vaikutusta) mutta valtimonseinämien solut eivät tähän pysty, ja niiden solukalvot kovettuvat. Seuraa valtimonkovettumatauti, insuliiniresistenssi, kakkosdiabetes, verenpainetauti jne..Ihan peruskauraa, kun vaan opiskelee elimistön toimintamekanismit”

        sekavan hömppäopätkän jota Pauli kommentoi.

        Kerrotko missä labrassa pitäisi käydä, jotta saisi selville esim. sen, että muut solut kuin intiman solut osaavat suojautua insuliinilta muodostamalla kalvoja? 🙂

        1. Valikoivastippa tietystikkin,koska minua kiinnostaa juuri tuo asia eli kehon insuliinitaso,jos se sattuu olemaan korkea?

          Myös verensokerin voi nyt tarkistaa vaikka joka minuutti uudella laitteella. Tosin sitä ei myydä Suomessa yksityisille henkilöille,mutta muissa maissa kyllä. Sillä selviää todella nopeasti miten verensokeri nousee runsailla hiilareilla tai pysyy tasaisen matalana eräällä ruokavaliolla,jonka nimi on lähes kirosana Suomen Diabetesliitossa.

          http://www.freestylelibre.co.uk/

          1. Jos sinua kiinnostaa TIETO, silloin tuskin kannattaa lainata toisen kirjoittamaa tekstiä tavalla joka vääristää selkeästi kirjoittajan viestiä.

  3. Taas surkea kommentti mieltä…

    Laitekehitys kiinnostaa,jotta saadaan uutta TIETOA verensokerin noususta ja pysymisestä korkealla…

  4. Mutta missä on ne tuhat tukimusta, tässä jutussa sata. Ruotsissa lääkäri Annika Dahlröm neuvoi netissä diabetestä sairastavia hoitanmaan diabetestä vähähiiydraattisella ruokavalolla. Tästä vanhakantaiset lääkärit nostivat jutun sosialtyreseniin ja vaattivat
    lääkärioikeuden peruuttamista Annikalta. Sociatyressen tutki asian
    ja totesi Annikan olevan oikeassa. Mutta missa on ne tuhat/sata tutkimusta, jotka tukevat virallista ruokavalioita. Ruotsalaiset löysivat ainoastaan 70 ei oikeita tutkimuksia vaan lähinnä kysytty
    mitä olet syönyt. Annikasta kansallissanakari. Ruotsissa diabetestä
    hoidetaan usealla menetlmällä myös vhh:lla. Suomessa ainoastaan nomaalilla ruokavaliolla ja lääkkeillä. Mutta Suomalaisethan ovat viisaampia kuin muut. Jos maailmalta tulee lötyy joku uusi tieto, Suomesta löytyy aina joku jonka mediat hankkivat toteamaan, tämä ei päde Suomessa.

    1. Arvoisa Leevi,

      Aikaisemmin näissä samoissa kommenteissa törmäsin jo tähän samaan narratiiviin. Se on siis joukko väittämiä puettuna tarinamuotoon mikä saa ne kuulostamaan vetoavalta mutta toisaalta sumentaa totuuden ja tarinan eroa. Korjaa jos olen väärässä mutta kyseessä on sitäpaitsi Annika Dahlqvist eikä “Dahlröm”..? Mitkä olivat tarkat häntä vastaan nostetut syytteet? Todettiinko hänen olevan niihin syytön vai jotenkin muuten “oikeassa”? Missä viitteet ruotsalaisdiabeetikoiden hoito-ohjeisiin? Kuinka moni noudattaa vhh:ta? Miten määrittelet kansallissankarin? Onko Dahlqvistille jo oma patsas ja liputuspäivä? Suomalaiset ovat kyllä varsin hyvin mukana tutkimuksen kehityksessä ja tekevät siinä tärkeitä kontribuutioita itsekin.

      Väitteessäsi on myös se epäkohta, että kansallisia suosituksia ei ole tarkoitettu hoitamaan diabetesta, vaan ne ovat yleisiä ohjenuoria terveelle, kohtalaisesti liikkuvalle väestölle. Minkä tueksi siis nuo mainitut 70 tutkimusta löydettiin? Diabeteksen hoitoon vai kansallisiin suosituksiin? Sitäpaitsi, jos 70 tutkimusta viittaa samaan suuntaan, sellainenkin määrä kannattaa jo ottaa vakavasti. Vaikka siellä olisikin niitä kyselytutkimuksia. Jos haluat laskea viitteitä yleisten suositusten takaa, voit aloittaa vaikka täältä, mistä Part 1:n jälkeen selaat muut osat läpi. Viitteet on listattu jokaisen kappaleen jälkeen. Suuntaa saa myös Australian suosituksista jotka ovat hyvin samanlaiset pohjoismaisten kanssa. Sieltä löytyy +1100 tutkimusviitettä perästä.

      Toisaalta tällaisten tutkimusten laskeminen ei ole mielekästä sillä nuo ovat vain jäävuoren huippu. Taustalla on myös hyvin paljon perustutkimusta mm. fysiologian piiristä, mikä menee sen verran syvälle ettei niitä kannata itse suositusten kylkeen laittaa.

  5. Loistava teksti!! Siis kerrassaan mielenkiintoista pohdintaa. Ja odottaisin noiden esiintyvien asiantuntijoiden kommentteja, mutta niitä saa varmaan odotella hamaan tulevaisuuteen asti. Antti Heikkilä on bannannut minutkin hänen sivuiltaan, kun kyselin liikunnan vaikutuksesya sokeriarvoihin 😅 Ja silti hänellä on oma kannattajakuntansa. En voi muutakuin ihmetellä. Mä en kannata ketään, joka sensuroi ihmisten puheita vain sen takia jos ei ite ole samaa mieltä tai valmis perustelemaan asioita. Kaikkien Heikkilän kannattajien olis syytä lukea tuo asiavirheteksti. Mut kuten sanottu, esiintyminen on parempaa Heikkilällä, Kokolla kuin ihan perusviisailla ammattilaisilla, jotka ei jaksa kiihkota. Olis tosi mielenkiintoista , jos saisit haastateltua noita asiantuntijoita ja kysyttä mm. sensuurista? Hyötyvätkö he aiitä? Mitä he pelkäävät kun sensuroivat tekstejä vain omiin tarkoituksiin? Tai olis mielenkiintoista kuulla Heikkilän yms. kannattajien kommentteja sensuurista? Onko se heidän mielestään oikein? Herääkö epäilyksiä? Ei välttämättä, jos on periaatteen kannattaja.

    1. Kiitos, Maria! Minulle tuskin annetaan haastatteluja, joten noita asioita pitäisi muiden kysyä.. 🙂 Hommahan tuntuu menevän niin, että näitä karismaattisia johtajia seuraa sellainen yleisö, ketä ei asioiden kriittinen pohdinta kovin paljoa kiinnosta. Heille riittää kun joku kertoo juttua, mikä kuulostaa hyvältä. Onhan se jännittävää kun joku sanoo että oikeat tutkijat ovat kaikki väärässä ja Minä Tiedän. Toisaalta on mukavaa kuulla, että pekonia ja voita syömällä terveys vain kohenee. Yksinkertaiset viholliset (sokeri, gluteeni, jne) on helppo tunnistaa. Ei tarvitse muistaa että asiat voivat olla monimutkaisia, vaan voi keskittyä nyrkkisääntöihin.

      Kun tällainen yleisö löytyy, ei oikeastaan ole tarvetta käydä kriittistä keskustelua. Onkin periaatteessa aivan ymmärrettävää, että tuolloin kriittiset kommentit voi poistaa ja kysymyksiin jättää vastaamatta. Onhan heillä oikeus tehdä sivullaan miten haluavat. Pahinta onkin se yleisö, ketä tällainen käytös ei haittaa.

      Mielestäni ratkaisu onkin sellainen hajautettu, mahdollisimman monen ihmisen harjoittama ruohonjuuritason aktivismi, missä puututaan näihin näkemyksiin aina kun mahdollista. Erityisesti oman vaikutuspiirin puitteissa, eli ystävien ja tuttavien jakaessa virheellistä tietoa eteenpäin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.